Pakolaisurheilijat vastaavat haasteeseen kilpailemalla huippu-urheilijoiden kanssa.
Dominic, 18, ja Lydia, 17, edustavat pakolaisurheilijoiden joukkuetta yleisurheilun alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa Suomessa. © UNHCR/Pinja Naamanka
Kun 17-vuotias Lydia Mamun asettuu 800 metrin juoksun lähtöviivalle IAAF:n (kansainvälisen yleisurheiluliiton) yleisurheilun alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa, se on hänelle unelmien täyttymys.
”Haluan, että isäni on minusta ylpeä – ja ehkä voin tulevaisuudessa auttaa veljiäni ja sisariani”, hän sanoo. ”Isäni on tukenut minua paljon juoksuharrastuksessani, hän jopa soitti minulle toivottaakseen onnea ennen kuin matkustin Suomeen.”
”Jonain päivänä minusta tulee lääkäri ja autan yhteisöni jäseniä ja perhettäni”, Lydia Mamun sanoo. © UNHCR/Pinja Naamanka
Lydia ja hänen kuusi sisarustaan pakenivat Etelä-Sudanista sisällissodan jälkimainingeissa. Yhdessä isänsä kanssa he löysivät turvan suurelta Dadaabin pakolaisleiriltä Luoteis-Keniasta.
Lydia on aina ollut innokas juoksija, mutta taitojen kehittäminen on usein osoittautunut haasteelliseksi. Pakolaisleirillä asuessa urheilua on vaikeaa harjoittaa ammattimaisesti.
Osana YK:n pakolaisjärjestön ja Tegla Loroupe Peace Foundation -järjestön tukemaa hanketta Lydia asuu nyt Nairobin ulkopuolella 25 muun pakolaisurheilijan kanssa. Siellä heillä on mahdollisuus harjoitella, parantaa juoksutekniikkaansa ja myös käydä koulua.
”Jonain päivänä minusta tulee lääkäri ja autan yhteisöni jäseniä ja perhettäni”, ilmoittaa Lydia ennen kuin lähtee kilpailemaan. Tänään hän juoksee pakolaisurheilijoiden joukkueessa. Maailmanlaajuinen yleisö pääsee näkemään hänen sekä hänen uusien, ympäri maailmaa tulevien urheilijaystäviensä urheilusuoritukset. Ja osoittaakseen lahjakkuutensa Lydia juoksee Suomessa 800 metrillä uuden henkilökohtaisen parhaan aikansa 2.29,73.
Mutta Lydia ei ole Tampereella yksin. Dominic Lokolong, 18-vuotias pakolainen Etelä-Sudanista, osallistuu 1 500 metrin juoksuun. Dominic asui ennen Kakuman pakolaisleirillä veljensä kanssa. Hän uskoo, että juoksu auttaa häntä parantamaan hänen elämäänsä tulevaisuudessa.
”Toivon, että jonain päivänä voitan mitalin tai jopa rikon ennätyksen. Sitten voin auttaa vanhempiani Etelä-Sudanissa ja saada veljeni pois pakolaisleiriltä. Juokseminen on elämäni”, Dominic sanoo ennen kuin juoksee 1 500 m kilpailussa henkilökohtaisen parhaan aikansa 3.59,63.
Molemmat pakolaisurheilijat saivat paljon uusia ystäviä, ja heillä oli hauskaa, ja lisäksi he juoksivat parhaan henkilökohtaisen aikansa yleisurheilun alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa Suomessa. © UNHCR/Pinja Naamanka
10. heinäkuuta alkaneet kuusipäiväiset yleisurheilun alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut toivat yhteen yli 1 400 nuorta urheilijaa lähes 150 maasta. Nuoret kilpailivat monissa eri lajeissa. Ensimmäistä kertaa mukana oli pakolaisurheilijoiden joukkue.
”Olemme saaneet niin paljon uusia ystäviä joka puolelta maailmaa. Olen hyvin iloinen”, sanoi Dominic kiittäen Kansainvälistä yleisurheiluliittoa mahdollisuudesta saada osallistua yleisurheilun alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin ja moniin muihin kilpailuihin. Hän haaveilee lähitulevaisuudessa urasta urheilun johtamisen parissa, ja asiat näyttävät hänelle valoisilta.
Valmentaja, Joseph Domongole, on ollut mukana joukkueessa vuodesta 2013. Hän on vaikuttunut urheilijoiden ponnisteluista ja heidän työetiikastaan.
”Olen erittäin iloinen siitä, että molemmat kilpailijat saavuttivat henkilökohtaiset parhaat aikansa, mutta tärkeintä minulle on näkyvillä olo. Tämä kokemus parantaa roimasti heidän itseluottamustaan, eikä kestä kauan ennen kuin saamme mitalin”, hän vakuuttaa ylpeänä.
Valmentaja Joseph Domongole valmistelee Dominicia juoksua varten. © UNHCR/Pinja Naamanka
Pakolaisurheilijajoukkueen jäsenet harjoittelevat maailmankuulun kenialaisen maratonjuoksijan, lähettiläs Tegla Loroupen ohjauksessa, ja he osallistuvat moniin tapahtumiin Keniassa ja ulkomailla. Hankkeeseen kuuluu sekä tuki koulutuksessa että urheiluharrastus, jotta urheilijat voisivat saavuttaa aikuisiässä unelmansa.
Pakolaisten urheiluhanke perustettiin Keniassa vuonna 2013. Vuonna 2016 Kansainvälinen olympiakomitea kutsui ensimmäistä kertaa hankkeen urheilijoita osallistumaan olympialaisiin Rio de Janeirossa, Brasiliassa.
Pakolaisurheilijajoukkueen jäsenet ovat valokeilassa Tampereella viettämänsä ajan. Monet kannattajat haluavat tavata pakolaisurheilijat, ottaa selfieitä ja lähettää rohkaisevia sanoja. Tähän mennessä he ovat ystävystyneet Portugalin, Intian, Latvian, Suomen, Kuuban, Ugandan, Nigerian, Ruotsin, Bulgarian, Ranskan, Guamin, Barbadoksen, Jamaikan ja Etelä-Afrikan joukkueiden kanssa – eikä turnaus ole vielä ohi.
Pakolaisurheilijoiden joukkue vasemmalta oikealle: Eliza Lopilale (joukkueen huoltaja), Dominic Lokolong (pakolaisurheilija, miesten 1 500 m), Lydia Mamun (pakolaisurheilija, naisten 800 m), Joseph Domongole (joukkueen valmentaja). © UNHCR/Pinja Naamanka
Neljäntenä päivänä Dominic ja Lydia syövät Tampereella hotellissa tyypillistä suomalaista aamiaista, johon kuuluu tumma ruisleipä. He eivät enää kilpaile, mutta he ovat edelleen innoissaan päästessään tapaamaan uudelleen uusia ystäviään.
”Tähän asti minulla on ollut hauskaa enkä malta odottaa tulevia päiviä, joiden aikana pääsen oppimaan lisää suomalaisilta ja muilta urheilijoilta”, Dominic sanoo ennen kuin kiirehtii ulos hotellista ja suuntaa takaisin Tampereen stadionille.
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä
