Vuonna 2017 sodat, väkivalta ja vainot johtivat maailmanlaajuisen pakkosiirtolaisuuden kasvuun uuteen ennätykseen jo viidettä vuotta peräkkäin.
Vuonna 2017 sodat, väkivalta ja vainot johtivat maailmanlaajuisen pakolaisuuden kasvuun uuteen ennätykseen jo viidettä vuotta peräkkäin. Luku aiheutui ennen kaikkea Kongon demokraattisen tasavallan kriisistä, Etelä-Sudanin sodasta ja sadoistatuhansista Myanmarista Bangladeshiin pakenevista rohingya-pakolaisista. Kehitysmaat kantavat tilanteesta suurimman vastuun.
Vuosittaisessa tänään julkaistussa Globaalit trendit -raportissa YK:n pakolaisvirasto UNHCR kertoi, että 68,5 miljoonaa ihmistä joutui olemaan paossa vuoden 2017 lopun tilanteessa. Heistä 16,2 miljoonaa joutui vuoden 2017 aikana pakenemaan joko ensimmäistä kertaa tai toistuvasti. Tämä osoittaa, että liikkeellä on valtava määrä ihmisiä ja että joka päivä pakenemaan joutuu 44 500 ihmistä eli yksi henkilö joka toinen sekunti.
Tästä 68,5 miljoonasta 25,4 miljoonaa oli pakolaisia, jotka konfliktien ja vainon vuoksi ovat paenneet kotimaastaan. Tämä on 2,9 miljoonaa henkilöä enemmän kuin vuonna 2016, suurin UNHCR:n havaitsema lisäys yhden vuoden aikana. Niiden turvapaikanhakijoiden määrä, jotka odottivat edelleen vastausta hakemukseensa 31. joulukuuta 2017, kasvoi samaan aikaan noin 300 000:lla 3,1 miljoonaan. Oman maansa sisällä pakenemaan joutuneiden osuus kokonaismäärästä oli 40 miljoonaa, hieman vähemmän kuin vuonna 2016, jolloin luku oli 40,3 miljoonaa.
Maailmassa oli siis lähes Thaimaan väestön verran pakenemaan joutuneita henkilöitä vuonna 2017. Maailmanlaajuisesti yksi 110 henkilöstä on joutunut pakenemaan kodistaan.
”Olemme käännekohdassa, jossa pakolaisuuden onnistunut globaalinen hallinta edellyttää uutta ja paljon kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jotta maat ja yhteisöt eivät joudu käsittelemään asiaa yksin”, Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu Filippo Grandi totesi. ”Mutta meillä on kuitenkin aihetta toivoon. Neljätoista maata käyttää jo pioneereina uutta suunnitelmaa pakolaistilanteisiin reagoinnissa ja muutaman kuukauden sisällä uusi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on myös valmis hyväksymään uuden pakolaisuutta koskevan Global Compact -aloitteen. Tänään, maailman pakolaispäivän aattona, pyydämme jäsenvaltioita tukemaan tätä aloitetta. Kukaan ei ala vapaaehtoisesti pakolaiseksi, mutta me muut voimme valita, kuinka voimme auttaa.”
UNHCR:n Global Trends -raportti julkaistaan maailmanlaajuisesti vuosittain ennen maailman pakolaispäivää (20. kesäkuuta). Raportissa seurataan pakolaisuutta UNHCR:n, hallitusten ja muiden kumppanien keräämien tietojen pohjalta. Se ei tarkastele maailmanlaajuista turvapaikkaympäristöä, josta UNHCR raportoi erikseen. Vuonna 2017 siihen liittyvät ongelmat jatkuivat pakkopalautusten, pakolaisten politisoinnin ja syyllistämisen sekä pakolaisten vangitsemisen tai työmahdollisuuksien epäämisen muodossa, ja useat maat jopa vastustivat sanan ”pakolainen” käyttöä.
Global Trends -raportti tarjoaa kuitenkin useita näkökulmia, mm. ristiriidoista pakolaisuuden todellisten realiteettien ja käsitysten välillä.
Näihin ristiriitoihin kuuluu myös uskomus siitä, että pakenemaan joutuneet henkilöt ovat pääasiassa maapallon pohjoispuolen maissa. Tietojen mukaan asia on päinvastoin – kokonaista 85 prosenttia pakolaisista on kehittyvissä maissa, joista monet ovat äärimmäisen köyhiä ja saavat vähän tukea näiden väestöryhmien hoitamiseen. Neljä viidestä pakolaisesta on oman maansa naapurimaassa.
Laajamittainen pakolaisuus rajojen yli on myös harvinaisempaa kuin mihin 68 miljoonan maailmanlaajuinen pakenemaan joutuneiden määrää viittaa. Lähes kaksi kolmasosaa pakenemaan joutuneista eivät ole lähteneet omasta maastaan. 25,4 miljoonasta pakolaisesta hieman yli viidesosa on palestiinalaisia, jotka ovat UNRWA:n tuen varassa. Muista UNHCR:n vastuun alla olevista kaksi kolmasosaa on peräisin vain viidestä maasta: Syyriasta, Afganistanista, Etelä-Sudanista, Myanmarista ja Somaliasta. Yhdenkin konfliktin päättyminen saattaa vaikuttaa huomattavasti laajempaan globaaliin pakolaisuuden tilanteeseen.
Global Trends -raportissa esitetään kaksi muuta näkökulmaa. Ensinnäkin suurin osa pakolaisista asuu kaupunkialueilla (58 prosenttia), ei leireissä eikä maaseudulla. Toisekseen maailmanlaajuisesti pakenemaan joutunut väestö on nuorta – 53 prosenttia on lapsia, monet ovat ilman huoltajaa tai erossa perheistään.
Suurimittaista pakolaisuutta aiheuttavien maiden lukumäärän tapaan pakolaisia isännöivien maiden määrä oli myös suhteellisen vähäinen: Turkki on edelleen johtava pakolaisia isännöivä maa 3,5 miljoonan henkilön pakolaisväestöllä, joista suurin osa on syyrialaisia. Libanon isännöi eniten pakolaisia suhteessa omaan väestöönsä. Kaiken kaikkiaan 63 prosenttia UNHCR:n vastuulla olevista pakolaisista oleskelee vain 10 maassa.
Valitettavasti ratkaisut ongelmaan ovat kiven takana. Sodat ja konfliktit ovat edelleen suurimmat pakolaisuuden aiheuttajat ja rauhanpyrkimyksissä ei ole edistytty merkittävästi. Noin viisi miljoonaa ihmistä palasi koteihinsa vuonna 2017. Heistä valtaosa palasi maan sisäisestä paosta, mutta joukossa oli ihmisiä, jotka palasivat pakotettuina tai epävakaisiin ympäristöihin. Koska uudelleensijoituspaikkoja oli tarjolla vähemmän, uudelleensijoitettujen pakolaisten määrä laski yli 40 prosenttia noin 100 000 henkilöön.
****
UNHCR:n Global Trends -raportti ja sen mukana toimitettava multimediapaketti ovat saatavilla täällä: http://www.unhcr.org/global-trends-2017-media.
Median yhteyshenkilö:
Caroline Bach
Tiedottaja Suomessa, Islannissa, Norjassa ja Ruotsissa
UNHCR:n Pohjois-Euroopan alueellinen edustusto
Toimisto: + 46 8 457 4874 | Matkapuhelin: + 46 709 165 719
Sähköposti: [email protected]
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä
