Monet pakolaiset ja muut pakkosiirtolaisiksi joutuneet elävät köyhyydessä. 76 % kaikista pakolaisista asuu kehitysmaissa, ja 20 % vähiten kehittyneissä maissa, joissa äärimmäinen köyhyys on yleistä. 

Esimerkiksi Türkiyessä 90 % syyrialaispakolaisista ei pystynyt kattamaan perustarpeitaan, kun taas 94 % on omaksunut selviytymisstrategioita, kuten ruoan kulutuksen vähentämistä tai rahan lainaamista. Jemenissä taas on 4,5 miljoonaa maansisäistä pakolaista, ja kaksi kolmasosaa elää köyhyysrajan alapuolella.

Pakolaisten ja pakenemaan joutuneiden köyhyyden torjunnassa UNHCR pyrkii varmistamaan, että sosiaaliturvajärjestelmiä vahvistetaan ja laajennetaan koskemaan myös pakkosiirtolaisia. UNHCR pyrkii myös varmistamaan, että pakolaisilla on yhtäläiset oikeudet taloudelliseen osallisuuteen ja työhön, mikä voi varmistaa toimeentulon.  

Konkreettinen aloite on Coalition to Alleviate Poverty, jossa UNHCR on yhdistänyt voimansa Maailmanpankin taloudellisen osallisuuden kumppanuuden ja 13 kansalaisjärjestökumppanin kanssa. Koalitio on asettanut tavoitteeksi 500 000 kotitalouden, sekä pakolaisten että heidän vastaanottajiensa, köyhyyden lievittämisen 35 maassa viiden vuoden sisällä.

Riittävän ravintoainerikkaan ruoan ja puhtaan veden saanti on välttämätöntä pakolaisten turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi. He jäävät usein ilman perusruokaa selviytyäkseen ja kärsivät pitkittyneestä aliravitsemuksesta. Oikeuksien varmistaa oma ruoka- ja taloudellinen turvansa puuttuminen altistaa ihmisiä hyväksikäytölle, seksuaaliselle hyväksikäytölle ja väkivallalle sekä omaksua negatiivisia selviytymismekanismeja selviytyäkseen. Elintarvikepula saattaa myös lisätä tekijöitä, jotka pakottavat ihmiset pakenemaan.

Humanitaarisen avun alirahoituksen seurauksena pakolaiset kohtaavat usein ruoka-annosleikkauksia, mikä voi johtaa aliravitsemukseen, anemiaan ja lasten kasvun hidastumiseen. Pitkittyneissä konflikteissa, kuten Etiopiassa ja Jemenissä, lasten akuutin aliravitsemuksen määrät ylittävät selvästi hätärajat.

Sen lisäksi, että UNHCR tarjoaa pakolaisille ruokatukea yhdessä mm. Maailman elintarvikeohjelman (WFP) kanssa, se tukee hallituksia ryhtymään toimiin aliravitsemuksen hallitsemiseksi edistämällä asianmukaisia ​​käytäntöjä pienille lapsille ja imeväisille. UNHCR kannattaa myös kumppaneiden ja hallitusten kanssa pakolaisten sisällyttämistä ravitsemusohjelmiin.

Maailman väestöstä 30 % on lapsia, mutta pakkosiirtolaisista 40 %. Heidän pääsynsä koulutukseen on rajoitettu, ja yli puolet heistä ei voi käydä koulua ollenkaan. Kaikilla opetustasoilla pakolaisoppilaita ​​on vähemmän kuin ei-pakolaisia. Pakolaislasten vanhetessa tilanne huononee nopeasti, ja yläkoululaisilla on suurin riski jäädä jälkeen.

Pakolaisista vain 38 % on esikoulussa, 65 % peruskoulussa ja 41 % lukiossa. Korkeakouluun kirjoittautuneita on vain 6 %.

Lisäksi useat mitat viittaavat pakolaiskoulutuksen laadun heikkenemiseen. Keskimäärin opettajien ja oppilaiden suhde on jopa 1:70, ja muita haasteita, kuten koulutettujen opettajien puute, luokkahuoneiden puute ja koulumateriaalien ja tarvikkeiden puute, on edelleen.

UNHCR tekee yhteistyötä hallitusten, kansainvälisten järjestöjen sekä kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa varmistaakseen laadukkaan koulutuksen pakolaislapsille ja -nuorille. Keskeinen vaatimus on ottaa pakolaiset mukaan kansallisiin koulutusjärjestelmiin tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa. UNHCR:n mukaan tämä on kestävin vaihtoehto. 

Yksi esimerkki on UNHCR:n kumppanuus Educate a Child -ohjelman kanssa, joka helpotti yli 200 000 lapsen peruskoulutusta 15 maassa Afrikassa, Aasiassa, Lähi-idässä ja Amerikassa vuonna 2022.

Korkeakoulutuksen alalla UNHCR on asettanut kumppaneidensa kanssa kunnianhimoisen tavoitteen – 15by30-tavoitteen – jonka tavoitteena on varmistaa, että 15 % pakolaisnuorista pääsee korkeakoulutukseen vuoteen 2030 mennessä. Yksi aloite tämän tavoitteen tukemiseksi on UNHCR:n niin sanottu DAFI -stipendiohjelma, joka on vuodesta 1992 lähtien tukenut yli 24 000 nuorta pakolaista yliopisto-opiskelun mahdollistavilla stipendeillä.

Naisia ​​ja tyttöjä on noin puolet kaikista pakolaisista, maansisäisistä pakolaisista ja kansalaisuudettomista ihmisistä ympäri maailmaa. Syrjintä ja eriarvoisuus, jota naiset ja tytöt kohtaavat joissakin yhteiskunnissa, vain voimistuvat pakon edessä muuttaessa, ja pakeneminen voi myös lisätä esimerkiksi ilman huoltajaa olevien tyttöjen, raskaana olevien naisten ja naispuolisten perheenpäiden haavoittuvuutta. Pakenemisen jälkiseuraukset, uudet vaikeat ympäristöt, kaiken – ehkä kumppanin, sisarusten tai lasten – menettämisen tuska lisäävät väkivallan, syrjinnän, hyväksikäytön ja naisten ja tyttöjen oikeuksien loukkaamisen riskiä.

Vuonna 2022 noin 57,6 miljoonaa pakkosiirtolaisuutta ja kansalaisuudetonta naista ja tyttöä eli humanitaarisissa kriisi- ja konfliktitilanteissa, kohdaten kohonneen sukupuoleen perustuvan väkivallan riskin. 24 maata ei edelleenkään salli naisten antaa kansalaisuuttaan lapsilleen.

Kaikkea UNHCR:n työtä ohjaa UNHCR:n ikä-, sukupuoli- ja monimuotoisuuspolitiikka ja tarkemmat sitoumukset naisten ja tyttöjen tasa-arvon takaamiseksi – ja maailmasta turvallisemman paikan tekemiseksi naisille ja tytöille. Yksi konkreettinen elementti on varmistaa, että pakon edessä siirtymään joutuneille naisille ja tytöille tarjotaan henkilökohtainen rekisteröinti ja asiakirjat, mikä on tasa-arvon tärkeä edellytys. UNHCR hallinnoi myös ohjelmia, jotka auttavat naisia ​​kohentamaan johtamistaitojaan, vähentävät esteitä tyttöjen koulutukselle, ja varmistavat, että naiset ja tytöt pääsevät käsiksi mahdollisuuksiin.

Olemme aktiivisesti edistäneet sukupuolten tasa-arvoa yli neljäkymmentä vuotta, ja tuloksia on nähtävissä kentällä Malesian pakolaisnaisten johtamiskoulutuksesta miesten osallistumiseen seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisyyn, lisääntymisterveyteen, ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon Kolumbiassa. Vuonna 2022 73 %:ssa UNHCR:n operaatioista oli saatavilla sukupuolistuneeseen väkivaltaan liittyviä palveluita; UNHCR lähetti myös sukupuolistuneen väkivallan asiantuntijoita 14 hätätilanteeseen priorisoimalla ennaltaehkäisyä ja varhaista reagointia.

Maailmanlaajuisella tasolla UNHCR osallistuu useille kansainvälisille foorumeille, jotka käsittelevät sukupuolikysymyksiä ja seksuaalista väkivaltaa, kuten YK:n konfliktien seksuaalisen väkivallan vastaiseen toimintaan ja virastojen välisen pysyvän komitean seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä suojaamista käsittelevään asiantuntijaryhmään (Inter-Agency Standing Committee’s Expert Group on Protection from Sexual Exploitation and Abuse).

Turvallisen ja kestävän energian saatavuus on ihmisen perustarve. Rajallinen energian saatavuus vaikuttaa kielteisesti väestöön humanitaarisissa ympäristöissä – ja voi asettaa erityisesti naiset ja lapset lisääntyneeseen riskiin. Arviointi kuitenkin osoittaa, että noin 97 %:lla leireillä olevista pakkomuuton koskettamasta väestöstä on rajoitetusti tai ei lainkaan sähköä – ja vähintään 80 % käyttää polttopuita ruoanlaittoon ja lämmitykseen.

Luotettavan ja kestävän sähkön saatavuus, mukaan lukien enemmän valotunteja, tarkoittaa, että pakolaiset voivat työskennellä, opiskella, yrittää, seurustella ja olla yhteydessä muihin, mikä kaikki johtaa parempaan hyvinvointiin ja omavaraisuuteen. Puhtaammat ruoanlaittopolttoaineet tarkoittavat, että pakolaiset voivat viettää vähemmän aikaa puun keräämiseen, mikä voi olla vaarallista naisille ja tytöille, ja välttää avotulen savun hengittämisen aiheuttamia haittoja.

UNHCR työskentelee monien eri kumppanien kanssa löytääkseen ratkaisuja tarjotakseen puhdasta energiaa pakenemaan joutuneille väestöryhmille muun muassa edistämällä kestäviä kotitalouksien energiateknologioita. Kutupalong -leirillä Bangladeshissa, jossa asuu enemmän kuin 800 000 rohingyapakolaista, UNHCR on jakanut nestekaasua yli 100 000 kotitaloudelle varmistaakseen turvallisen ja terveellisen energian ruoanlaittoon. Etiopiassa UNHCR ja IKEA Foundation tukevat aurinkoenergian miniosuuskuntia, jotka tarjoavat sekä Somalian pakolaisille että heidän vastaanottaville yhteisöilleen puhdasta ja edullista energiaa.

Vuonna 2020 UNHCR käynnisti Clean Energy Challenge -haasteen, joka kokoaa yhteen yksityisen sektorin, hallitukset ja organisaatiot saavuttamaan kunnianhimoisen tavoitteen tuoda kohtuuhintaista, luotettavaa ja kestävää energiaa kaikille pakkosiirtolaisille ja heidän paikallisille vastaanottajayhteisöilleen vuoteen 2030 mennessä.

Internet-yhteyden puute sekä kalliit laitteet ja rajalliset koulutusmahdollisuudet estävät monia pakolaisia ja maan sisäisiä pakolaisia hyödyntämästä uutta teknologiaa. UNHCR uskoo, että kotiseudultaan siirtymään joutuneilla väestöryhmillä ja heidän isäntillään on oikeus olla osa yhdistettyä yhteiskuntaa.

UNHCR on lanseerannut Connectivity for Refugees Initiative -aloitteen, jota johtaa UNHCR:n innovaatiopalvelu. Aloitteen tavoitteena on varmistaa digitaalinen osallisuus ja tarjota pakkosiirtolaisille mahdollisuus käyttää teknologiaa, jotta he voivat rakentaa parempaa tulevaisuutta itselleen, perheelleen ja maailmalle.

UNHCR työskentelee monien sidosryhmien, mukaan lukien yksityisen sektorin, kanssa varmistaakseen paremmat yhteydet pakolaisille ja hyödyntääkseen teknologiaa ja innovatiivisia lähestymistapoja humanitaarisissa ympäristöissä. UNHCR ja Vodafone Foundation ovat vuodesta 2013 lähtien laajentaneet pakolaisten pääsyä koulutukseen ja tietoliikenneyhteyteen Instant Network Schools -ohjelman kautta esimerkiksi Mosambikissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Keniassa.

Kun siihen annetaan mahdollisuus, monet pakolaiset itse käyttävät huippuluokan innovatiivista teknologiaa ratkaistakseen ongelmia ja vastatakseen haasteisiin.

Pakolaiset, maansisäiset pakolaiset ja kansalaisuudettomat väestöt ovat jatkuvassa syrjäytymisvaarassa – sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti – ollessaan jo nyt maailman haavoittuvimpia ja alipalvetuimpia yhteisöjä. 

Ympäri maailmassa vähemmistöt ja alkuperäiskansat ovat vaarassa marginalisoitua yhteiskunnassa, ja pakon edessä muuttaminen usein lisää heidän kohtaamaansa syrjintää ja eriarvoisuutta. Tämä on esimerkiksi Kolumbian Awá Mayasquer -yhteisön, joka on vuosikymmeniä ollut maan miljoonien maansisäisten pakolaisten joukossa, kohtaama todellisuus.

Toinen haavoittuva ryhmä ovat HLBTI+-pakolaiset, jotka – jopa jo paettuaan vainoa, väkivaltaa ja oikeuksien loukkauksia – kohtaavat usein edelleen leimautumista, syrjintää ja uhkauksia paon ja pakon edessä siirtymisen aikana.

Ikä-, sukupuoli- ja monimuotoisuuspolitiikan ohjaama UNHCR pyrkii takaamaan yhtäläiset mahdollisuudet ja lopettamaan syrjinnän edistämällä kaikkien sosiaalista, taloudellista ja poliittista osallisuutta iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta, rodusta, etnisestä taustasta, uskonnosta tai muusta statuksesta riippumatta. Samalla UNHCR kannattaa  maahanmuuttolakien, jotka varmistavat ja tukevat osallisuutta, käyttöönottoa valtioiden toimesta.

UNHCR työskentelee myös hallitusten ja muiden kumppaneiden kanssa poistaakseen kansalaisuudettomuuden ja varmistaakseen, että kansalaisuudettomat henkilöt nauttivat ihmisoikeuksistaan ​​ilman syrjintää kansalaisuuden puutteestaan huolimatta. 10-vuotisen #IBelong -kampanjan tavoitteena on poistaa kansalaisuudettomuus vuoteen 2024 mennessä.

Ilmastokriisin seuraukset nähdään yhä enemmän haavoittuvuuksia, uhkia ja konflikteja vahvistavana tekijänä, joka pakottaa ihmiset pakenemaan kodeistaan. Yhdeksän kymmenestä pakolaisesta ja seitsemän kymmenestä maansisäisestä pakolaisesta on kotoisin niistä maista, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia ja vähiten kykeneviä sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Lisäksi pakon edessä muuttamaan joutuneet ja heidän vastaanottajansa ovat ilmastokriisin etulinjassa ja elävät ilmastonmuutoksen ”hotspoteissa”, joissa tulvat, kuivuus, aavikoituminen ja äärimmäiset sääolosuhteet pahentavat heidän ahdinkoaan entisestään. Pakistanin, Kongon demokraattisen tasavallan ja Sahelin osien katastrofaalisista tulvista aina Afganistanin, Madagaskarin ja Afrikan sarven säälimättömään kuivuuteen ja kärsimykseen, miljoonat joutuivat lähtemään pakon edessä pelkästään vuonna 2022.

Climate Action -strategian ohjaama UNHCR vahvistaa reagointia ja lisää tavoitteita antamalla oikeudellista ohjausta varmistaakseen paremman suojelun ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneille ihmisille, vähentämällä ympäristön tuhoutumista ja parantamalla ilmastonmuutoksen sietokykyä olosuhteissa, joissa ihmiset ovat joutuneet siirtymään pakon edessä, sekä rajoittamalla omia ympäristöjalanjälkeämme.

UNHCR lisää myös tietoisuutta ja puoltaa muutosta osallistumalla useisiin maailmanlaajuisiin foorumeihin ja prosesseihin, kuten Disaster Displacement -foorumiin.

Yli 108,4 miljoonaa ihmistä on maailmanlaajuisesti pakotettu kodeistaan ​​konfliktien, väkivallan ja vainon vuoksi (vuoden 2022 lopussa), joten miljoonat pakolaiset ja maan sisäiset pakolaiset todella tuntevat rauhan ja oikeuden puutteen joka päivä.

Kuten UNHCR on toistuvasti korostanut, maailman epäonnistuminen rauhan luomisessa ja konfliktien lopettamisessa on johtanut siihen, että maailmanlaajuiset pakkosiirtolaisuusluvut saavuttavat traagiset ennätykset vuosi toisensa jälkeen – samalla kun yhä vähemmän pakolaisia ​​ja maan sisäisiä pakolaisia palaa kotiinsa joka vuosi. Vuonna 2022 339 200 pakolaista palasi vapaaehtoisesti 38:aan lähtömaahan, mikä on 21 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. 

Vuoden 2022 lopussa 67 % kaikista pakolaisista olivat niin sanottujen pitkittyneiden kriisien, joille on ominaista vähintään viisi peräkkäistä pakkosiirtolaisuusvuotta ja joita oli 57 pakolaiskriiseistä, uhreja.

Oikeudenmukaisuuden puute liittyy myös suoraan usein huomiotta jätettyyn kansalaisuudettomuuden globaaliin haasteeseen: miljoonilta ihmisiltä eri puolilla maailmaa evätään kansalaisuus syrjinnän tai kansallisuuslakien aukkojen vuoksi. Heidän kansalaisuudettomuutensa tarkoittaa usein sitä, että he menettävät peruspalvelut ja -oikeudet, kuten koulunkäynnin, lääkärissä käynnin, pankkitilin avaamisen tai asunnon ostamisen.

#IBelong -kampanjan ja maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman kautta UNHCR työskentelee hallitusten ja kumppaneiden kanssa kansalaisuudettomuuden poistamiseksi vuoteen 2024 mennessä. Työ sisältää muun muassa oikeudellisen identiteetin, mukaan lukien syntymärekisteröinnin, varmistamisen kaikille, lakimuutokset uuden kansalaisuudettomuuden välttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että kansalaisuudettomilla ihmisillä on tie kansalaisuuden saamiseen, sekä kansalaisuudettomien yhteisöjen parempi tunnistaminen.

Paljon edistystä on saavutettu – muun muassa Kirgisiassa, josta tuli vuonna 2019 ensimmäinen maa, joka hävitti kokonaan kansalaisuudettomuuden rajojensa sisällä, ja Norsunluurannikolla, josta tuli ensimmäinen maa Afrikassa, joka otti käyttöön menettelyn kansalaisuudettomien tunnistamiseksi ja suojelemiseksi.

Maailmanlaajuinen pakkosiirtolaisuus kiihtyy vuosi vuodelta, ja tarve yhdistää voimat maailman pakolaisten auttamiseksi, suojelemiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi ei ole koskaan ollut kiireellisempi.

UNHCR työskentelee yli 900 kumppanin kanssa maailmanlaajuisesti – hallituksista ja kansainvälisistä järjestöistä kansalaisjärjestöihin, ruohonjuuritason ja pakolaisvetoisiin aloitteisiin. Vahvistettujen kumppanuuksien fokus on korostettu vuonna 2018 hyväksytyssä Global Compact on Refugees -sopimuksessa, jossa vaaditaan koko yhteiskunnan lähestymistapaa pakolaistoimissa, mukaan lukien yksityinen sektori, korkeakoulut, kansalaisyhteiskunta sekä pakolaiset itse.

Tämä toteutui ensimmäisessä maailmanlaajuisessa pakolaisfoorumissa vuonna 2019, jossa yli 3 000 osallistujaa kokoontui ja sitoutui yhteensä yli 1 400:aan konkreettiseen lupaukseen toteuttaakseen Global Compact on Refugees -sopimuksen tavoitteet. Neljä vuotta myöhemmin, joulukuussa 2023, pidettiin toinen maailmanlaajuinen pakolaisfoorumi. Kolmipäiväinen tapahtuma johti jopa 1 600 lupaukseen tukea pakolaisia ​​ja vastaanottavia yhteisöjä maailmanlaajuisesti.

Yksi UNHCR:n pitkäaikaisista kumppaneista on Microsoft: vuodesta 1999 lähtien olemme tehneet yhdessä töitä, jotta tuhannet nuoret pakolaiset voisivat parantaa ​​digitaalisia taitojaan ja saada tietojenkäsittelykoulutuksen Kakuman leirillä Keniassa. Toinen UNHCR-kumppani on vähittäiskauppayritys Uniqlo, joka on vuodesta 2006 lähtien lahjoittanut yli 35 miljoonaa vaatekappaletta pakolaisille yli 48 maassa ja tarjonnut samalla tuhansille pakolaisille ammatillista koulutusta ja toimeentulomahdollisuuksia Aasiassa.